Olli juoksi kohta Miinan tykö, ja sanoi teeskennellyllä ystävyydellä:
"Sinulla on varmaankin hyvää piimää leilissäs, kun olet ison talon tytär. Annas minä maistan!"
"Maista vain", sanoi Miina.
Ja Olli kallisti leilin suunsa eteen. "Hei, perkana! Heraahan se on".
"Niin; en minä tiedä mitä äiti siihen pani", vastasi Miina.
"Mihinkäs sitä viet?"
"Pappilaan".
"Aha, vai niin!" arveli Olli, ja meni naurussa suin sivulle.
Ja kun pastori tuli kirkkoon luettamista varten, niin havaitsi hän pojat kirkon seinuksella opettelemassa jotain laulua, jonka Olli oli sepittänyt, ja jota hän tavaili heille nuotin mukaan.
Pastori vilkasi vihaisesti poikain puoleen; mutta ei puhunut mitään. Hän meni vain kirkkoon, ja pojat perässä, supisten ja sihisten, arvellen, että nyt on paha edessä; sillä pastori oli kuullut laulun kylläkin.