Miina se hera-leiliä kantaa,
Ja pappilaan sen antaa,
Ja papin lahjoaa. :,:
Pappi se Miinaa säästää,
Ja ripille lupaa päästää,
Sen hyvän heran vuoks'. :,:
Ja sitten vaikeni Olli syvään huo'aten.
"Huokailla kyllä saat, koirikas", sanoi pastori. "Vieläkö nytkin turvaat evankeliumiin?"
"Vielä, jos suinkin mahdollista".
"Vaan nyt ei auta enään katumaan, vaan pitää tuomion alle vajooman", lausui pastori arvokkaasti, ja käski pari rotevaa poikaa astumaan esiin. Ja niille hän lausui:
"Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hän pimeyteen kirkon kellariin, jossa on kuolleitten luita ja kirkon-rottia!"
Pojat ymmärsivät sanat tosiksi, ja alkoivat lähestyä Ollia.
"Tulkaa saatanat!" sanoi Olli vihaisesti hiljaisella äänellä. Sitten sanoi hän pastorille:
"Minä rukoilen teitä, hyvä herra pastori! Eikö pienempää rangaistusta ole? Istun minä ennen jalkapuussakin päivän syömätönnä, ja menen sitten kauniisti kotihin".