Niin on päätökseni.
KAARINA
Henni! Onko totta mitä puhut! Henni, voi kun olet hyvä tänään! Heti lähdemmekö? — Kutsun paljon nuorta kansaa: Karpalaiset, Hirvot, Kurjet, Rankoiset ja Karvataskut. — Pelkkää nuorta kansaa, Henni! Lisäks soittajia, laulajia! — Ota sinä mukaan omiasi: Paavali ja Hordinch, tuo kaniikki, ehkä merirosvokin, jos tahdot, tohtor' Karpalanus, shakki-veikko, kaikki kumppanisi, joiden kanssa voit sa mielitöitäs tehdä: vetää nuottaa, taikka verkot apajalle viritellä. — Purjehdimme, laulelemme, nauramme, — niin että vatsaan koskee. Ja kun alkuun pääsemme, sa Henni, unhotat nää Turun turhat puuhat. — nuorennut ja iloon liityt, jätät kaupat, virat, paastot, — virat saksoille, niin myöskin kaupat, paastot munkeille, ne heille kuuluu. Astrologian taas ottaa tohtor' Karpalanus, se on hänen. Sinä otat minut, joka sulle kuulun!
HENNEKIN
Niin, jo tänään lähdemmekin täältä. Järjestää saat olos siellä kuinka mielit. Olet näiden kolmen päivän kuningatar.
Mutta ettet ymmärtäisi mua väärin, sanon sulle jo näin etukäteen: Juhlat jääkööt näihin yksiin. Kun näät ensi torstain päivänsäteen, tiedät, loppui arki vuosikaudeks — Vaimo, älä johda mua kiusauksiin!
KAARINA
Kiusauksiinko siis sua johdan? — Niin, ma unohdin jo taas tuon tutun polun — että niinkuin verettömät haamut tahdostasi vaeltaneet oomme — sekä vaellamme, sen nyt uskon!
HENNEKIN (yrittää puhua.)