Kerrotahan, että hääyön jälkeen rouva harvoin mieheltänsä kauniin sanan kuulee. Pahat kielikellot kertoilevat, että talon isännälle harvoin arkipäivä sattuu, jok' ei vaatis — paastoomista, miehen sekä vaimon.
KERTTU
Oh, tää onko kaikki totta! — Miks'ei sentään oisi! — Monet muuthan kertoo samaa. — Onhan paljon maailmassa kummaa, mikä näyttää uskomattomalta, mutta hyvää tahtoa jos riittää, uskoo lähimmäisestänsä vaikka mitä!
SIRKKU
Olen samaa heistä minä kuullut. — Täti Kirsti, emmeköhän käy jo mesileivän sekä viinin kimppuun. — Meillähän jo aik' on täpärällä: Juhlat Ruissalossa kohta alkaa.
KIRSTI
Aivan oikein, käymme toimeen, mutta suonette kai anteeks, jos sit' ennen pienen nuuskan otan. Tohtor' Karpalanus, jonka tunnemme me kaikki, sanoi, apua kun hältä pyysin näihin loppumattomihin aivastuksiin: " Similia similibus curantur " Latinaa vai kreikkaa, mitä lienee, joka tapauksessa hyvin oppinutta. Suomeksi viel' lisäs: "Aivastukset parannetaan aivastusten kautta", sekä antoi mulle tätä nuuskaa, omaa keittämäänsä sekä jauhamaansa sisiliskon suolten sisällöistä, sekä joistain muista, joit' ei voinut mulle ilmoittaa — ois mennyt lääkkeen voima. Käski ottaa milloin aivastus jää kesken, — ennen ateriaa, viiniä ja unta. — Maksoin tästä kaksi aartuata.
KERTTU
Kaksi aartuata! Kauheata!