Puku hällä Vesterlindin kankahasta! Hinta kaksikymment' aartuata kyynär! Siin' on väki, nämä Kuokkinaiset! Tapoja ei enemmän kuin kauppiailla! Aatelia ovat sentään olevinaan, mutta käyttäytyvät niinkuin — kiitän sällit Ulvilassa. Rahalla saa ostaa kaiken — paitsi oikeen tahdin.
KERTTU
Rouva Kaarinainen puhui suukkosista, mutta minun silmissäni näytti niinkuin oisi taistotantereella ollut vähää ennen tuloamme.
KIRSTI
Oikein arvaat. Huhu tietää, että nämä Kuokkinaiset epäsovuss' elää. Mulle kertoi talon palvelija, — joka ikäns' elänyt on tässä sekä siten tapahtumat tuntee, — että heti hääyön jälkeen kiista oli ollut rouvan, herran kesken…
KERTTU JA SIRKKU.
Niinkö, niinkö! Kerro vielä, mitä olet kuullut muuta!
PALVELIJA (tulee ja asettaa tarjottimen pöydälle ja menee.)
KIRSTI
Hääyön jälkeen, aamusella, kerrotahan talon herran nuorikolleen julistaneen — kolmikuukautisen paaston, — pyhäin kunniaksi. — Henni silloin määräs' vuode-eron, joka tuskin keskeytynyt liekään. — Saisko ristiäiset tähän taloon! Yhtä hyvin kuiva peitsen varsi tuolla lehvän kantaa! Voi en nauruani estää muistaessain äsken lausumaani sanaa "esikoinen." —