Hän, herra Hordinch, ja myös herra Paavali kun mulle ja mun emännällein lausui: "Ei vieras Eleasar sua peri, — on vuoden päästä Kaarinalla poika", niin silloin ilmestyi mun taaksein haamu, es'isäin muoto, sotakalpoinensa, ja laskein rautakouransa hän yllein näin lausui mulle vihaisena, vimmoin: "Sa kurja Kuokkinaisten viime tomu, sun kanssas loppuu Kuokkinaisten suku!"
Kun juonut olen milloin viinimaljan tai suonut itselleni levon, ilon, tai käynyt yhteyteen naisen kanssa, niin silloin aina mulle ilmaantuvi tuo haamu kalpoineen ja silminensä, — ne veren viime pisarankin vievät… On osanani työ ja kieltäymykset; ja lähdettyäin täältä isäin luokse jää autioksi Kuokkinaisten paikka…
(Kuolonhiljaisuus. Kirsti heiluttelee päätään ja kuiskailee tuskin jaksaen hillitä itseään: "Häväistys! Häväistys!"…)
KAARINA (kauhuissaan ja kalpeana:)
Mä varmaan pyörryn, saanko kylmää vettä!
ANNIKKI (tuo vettä.)
HENNEKIN
Tuo on sen vanhan uhrilähteen vettä.
KAARINA
Se virkistää! Sun puhees kauhistuttaa! Oi sano näille, että olet juonut pääs sekaisin ja puhut joutavia!