Sa oot ollut pirunkamarissa! Kerro, miltä siellä oikein näytti!
PALV. II
Eihän miltään. Huone niinkuin huone! Luulen kuitenkin mä nähneheni peräseinäss' siellä kammottavan verikouran jäljen, kauas kuulun, vaikk'en katsoa sit' uskaltanut. Niin, ja eihän tästä Saksaan asti tarvitse sun mennä nähdäksesi pirunkamaria. Tuoss' on ovi! — Kukaan sit' ei estä avaamasta! Mene katsomaan, niin näet itse!
PALV. I
Totisesti, se mun täytyy tehdä!
(Lähestyy pirunkamarin ovea.)
MUSTALAISTYTTÖ (keskeyttää laulunsa Palv. I:n koskettaessa pirunkamarin ovea. Puhuu valittavalla, kovalla äänellä.)
Kolme kertaa perätysten tuli huonot kortit. Mitähän tuo tiennee…
PALV. I (kirkaisee.)
Hui kun pelästyinkin, melkein pyörryin! Mikä tuonkin joikumaan toi tänne!