KAARINA
Päivän nousun aikaan talviaamu, kullatessaan akkunani alla pakkashuurtehisen koivun latvaa. — Sitäpä et ole sinä nähnyt! — Mutta kuules, sinun täytyy heti täältä mennä tuonne toisten joukkoon. Tulin tänne kohtausta varten miehein, herra Hennekinin kanssa, tuumiaksein juhlan asioita. Voisi ruma juttu tästä tulla, jos hän näkis meidät täällä kahden.
(Pelästyen:)
Ah, jo kuulen hänen askelensa! Mene Luojan tähden edes piiloon!
OLAUS H.
Miksi piiloon, sano, miksi piiloon? Kuulut mulle, etkä suinkaan tuolle. Tottunut oon julkihyökkäyksiin. — Tapa ei oo meikäläisten kesken kauan mietiskellä, mitä aikoo: Tuoss' on vieras laiva, kallis lasti: Hyökkäyssillat alas! Kiinni koukut! Miehet valtauskirveinensä hyökkää. Hetken taistelu: Jo kansi selvä, ruumiit mereen! Laiva, lasti, oma!
KAARINA
Älä sekoita nyt asioita. Vieraan laivan kimppuun asein käydä yksinkertaisempaa on kuin tämä! — Hillitse nyt itses, mene piiloon! Muista, että jos teet tyhmyyksiä, minä kärsin niistä. Sinä menet ehkä ikipäiviksesi täältä. — Minä tänne jään ja kärsin kaiken. — Minun tähtein tee, kuin minä toivon!
OLAUS H.
Myöhäistä on, hän jo siinä tulee.