Herra yksinään tääll' äsken istui tuskissaan, kuin Ketsemaanin Kiesus; oven takana ma vakoelin. — Tahdotteko tietää, mitä kuulin?
TOISET
Kaikin mokomin! Se meille kerro!
ANNIKKI
Kaikki sitten! Olkaa ihan hiljaa! — Saatte kummat kuulla, kun ma kerron Ensin kirosi, kuin ennen Joopi, kaiken hurskaan, pyhän elämänsä. Hiuksiaan raastaen hän huusi: "Äiti, miksi synnytit sa minut!" Kirkon kiros, noitui sakramentit, — noidatkin jo sanoi jättävänsä.
PALVELIJA
Noidatkinko! Mihin hän siis luottaa?
ANNIKKI (palvelijalle hiljaa:)
Sielus rauhan tähden ole hiljaa!
(Toisille kovemmin.)