Niin. "Nyt noidatkaan ei enää auta", huokas isäntämme, selvään kuulin, "Piru, jos sä vielä täällä asut ja jos ystävyytes Kuokkinaisiin kotikäärmeen lailla vielä elää, kuule tämä iltarukouksein!" Niin tuo hurskas isäntämme lausui sekä lisäs': "Piru, asunnostas tule, kokoo Kuokkinaisten perhe. Iske miekallasi vihollisiin!" Sielunautuuteni kautta vannon, että totta täst' on joka tavu.
(Toiset tekevät ristinmerkkejä, toiset siunailevat. Jotkut kuuntelevat jännittyneinä Annikkia.)
Pirun miekka riippuu tuossa, näätte. — Ei nyt enää mitkään noidat auta. Pitää saada tänne itse Piru opettamaan isäntäämme oivaa hirmuraudan kostohuimauksiin.
(Annikin viimeisten sanojen aikana livahtaa sisälle Piru, kadoten äänettömästi pirunkamariin. Kaikki kirkaisevat kauhusta. Tulet sammuvat. Hennekin tulee pirunkamarista kädessään -palava kynttilä. Näyttämön tultua näin valaistuksi nähdään taustalla vasta mereltä tulleena, märkänä, Inkoinen ja hänen vierellään tuntematon merimies. Näiden läsnäoloa ei kukaan aluksi huomaa.)
HENNEKIN (ankarana)
Mikä hirmunhuuto täältä kuului? Kuka melun täällä aikaansaattoi?
PALVELIJA
Annikki on kaikkeen tähän syypää.
HENNEKIN (Annikille)
Kyllä sinut elkeistäsi tunnen, sinä rietas nainen! Et siis voinut edes hetkeä tääll' olla vaiti. Sinun, joka syypää olet kaikkeen, ennen muita vaieta ois' tullut!