Hennekin! Herra Hennekin Kuokkinainen!
HENNEKIN
Kaarinako, tulit hiukan pahaan aikaan, tulit hiukan pahaan aikaan Kaarinainen. — Taikka eipä niinkään, istu… istu tänne.
KAARINA
Tulin milloin vainen, aina tulen pahaan aikaan. Rupeemittain riittää sulla aikaa kaniikeille, rippi-isille ja pyöveleille, kauppiaille, nokikolareille, hansalaisille ja meren kulkijoille. Koko aamun riitti sulla aikaa Juho Inkoiselle, joka äsken lähti. Mutta vaimollesi, jonka nuoruus tyhjiin kuluu, sull' ei riitä ajan rahtuakaan. — Tulin päivällä tai yöllä, aina sama virsi: "Kaarinainen, tulit hiukan pahaan aikaan."
HENNEKIN
Mutta kuinka voisit vaatiakaan multa, että jättäisin sun tähtes hoitamatta kauppani ja kaikki virkatehtäväni.
KAARINA
Herra Kuokkinainen, kuinka lienee kauppojen ja virkatehtävien! — Kuulin juuri loppupuhees Juho Inkoiselle. Hennekin, käs' sydämelle! Ken tuo "serkku" Hordinch lienee, jolle Inkoinen nyt kirjettäsi parhaillansa vienee? — Turun kaniikin tuon nimellisen tunnen, mut tuo toinen, Olaus Hordinch? — Ja, tuo kumma kauppakirja merirosvon kanssa. — Tämä kaikki mua ihmetyttää, varsinkin kun tässä vielä puhut virkatehtävistä, kunniasta…