Joutaisit sa palaa roviolla. — Pane, hurmanhenki, ase syrjään! — Lähde heti täältä matkoihisi! Katso, ettei sua Ruissalossa taikka Turussakaan koskaan nähdä!
ANNIKKI (tehden ritarikumarruksen, suloisesti:)
Lahjoitat siis mulle elämäni. — Minulle on yhdentekevätä, olen vainaana tai elävänä — yhtä vaarallinen aina sulle! — Ole varuillasi, ukkoparka!
(Viskaa miekan menemään ohi Hennekinin. Poistuu ylpeäryhtisenä. Joku huudahtaa:)
"Pirupa tais' itse siinä mennä, miekkansa hän viskas lähteissänsä."
(Seuratessaan silmillään Annikin menoa huomaavat kaikki oven pielessä seisovat miehet. Kuuluu yhdessä ja yksitellen hämmästyksen huudahduksia: "Juho Inkoinen! Juho Inkoinen!" Auki jääneestä kaksoisovesta näkyy -päivänkoitto. Inkoisen vierellä seisoo vanha merimies.)
INKOINEN (muuttamatta asentoaan.)
Palannut on retkikunta juuri, tyhjin toimin Voionmaalta asti.
HENNEKIN
Sano, mikä Joopin viesti sulla? Miks' ei Kaarina oo vierelläsi?