INKOINEN
Rouva Kaarina jo täältä muutti mananmaille ikiautuaille. — Herra armahtakoon sielukurjaa!
HENNEKIN
Kuollutko, ah? Sano, onko kuollut?
INKOINEN
Kuollut.
HENNEKIN
Varo sanojasi, vanha miesi! Lahjonut lie sinut voiolainen!
INKOINEN
Lahjottavanko siis matkaan laitit! — Suruanne pyydän hillitsemään. — Kerron tapauksen juurtajaksain: Toissayönä, aamun sarastaissa, keinuilimme pitkän matkan jälkeen tyynen meren aavaa veltoin purjein luona Voionmaan, sen lännen puolla. Äkkiä, kas meitä kohti soutaa kilpaa satakunta haapiota. Luullen tulijoita hyökkääjiksi annoin heti ampua ma niitä. Kivi maalihinsa tarkkaan sattui. Ensi venhe pirstaleiksi lensi. Kohtas tuho rouva Kaarinata, joka siinä ensi venheess' istui.