"Hiiteen Montevideo! Nyt ollaan keskellä Suomenlahtea ja odotellaan hyvää lounaispasaatia, joka veisi meidät lähimpään kaupunkiin. No Aape, mitä töllistelet. Etkö ennen ole käydyt näissä paikoissa. Mene toimeesi! — Ahaa, tässähän näitä laseja onkin lähempänä kuin luulinkaan."
Päämies huomasi avonaisen kaapin vasemmalla ja siinä ryyppylaseja useampaa lajia.
"Täällähän näitä on pitkäkaulaisia ja lyhytkaulaisia ja kaulattomia, suuria ja pieniä. Aijai tätä komeutta! Kaikki lasitavara hiottua kristallia! No jouduitpa sinä Tuomasparka kerrankin rikkaaseen taloon, elämäsi iän köyhyydessä ryvettyäsi!"
Viskipullo avattiin ja lasit täytettiin.
Päämies kohotti lasinsa. Toiset samoin.
Päämies piti puheen:
"No niin. Myrkkyä tai jumalanviljaa — kippis nyt miehet vaan ja hyvää lykkyä tälle yhteiselle laivalle!"
Lasit helähtivät ja tyhjenivät partaisiin naamoihin.
Sitten sanoi päämies:
"Istutaanpas nyt sitten, koska ei tässä vielä ole kannelle kiirettä. Koetellaan, vieläkö tämä talonpoikakin pysyy istumassa tällä niin helkutin kiiltävällä ja liukkaalla tuolilla. Katasta sinä Aape välillä ulos, alkaako tuulta näkyä, ja sano sitte minulle."