Sitten mentiin kirkkoon kuuntelemaan "Hosiannaa". Lukkarin johdolla sitä lauloi pieni sekakuoro. Matti tovereineen asettui miesten parvelle. Sieltä paraiten näki, kun "Hosiannaa" laulettiin. Matti ei ymmärtänyt laulua, mutta hänestä oli mukava katsella tyttöjä, jotka urkuparvella lauloivat.
"Näetkös tuota nättiä tyttöä, joka seisoo ihan reunimmaisena tuolla urkuparvella?" kysyi yksi Matin tovereista, Kiispekon Mikko.
"Tuota Almaako f"
"No sitä. Sinun olisi naitava tuo Alma."
"Tuliskohan tuo?"
"No se nyt on ihme."
"Rupea puhemieheksi."
"Rupeanhan minä."
Iltapäivällä käytiin kosimassa. Jouluksi oli Matilla emäntä kotona. Se kävi nopeaan, mutta samaa koettua polkua, mitä muutkin avioliitot Matin ympäristössä.
Avioliitostakin tuli vain "onnen alku". Kokonaisen viikon elivät Alma ja Matti onnellisina omassa kodissaan. Sitten loppui leipä. Eräänä aamuna Alma pyysi miestään jauhon ostoon.