SAARELAISVALLESMANNI
Romaani
Kirj.
EMIL ELENIUS
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
SISÄLTÖ:
I. Markus Aleksander Markulin saa ylennyksen.
II. Saarelaisvallesmannin ensi päivä.
III. Pelto-Kallu.
IV. Merimiehen hauta.
V. Laivarikko ja ruoska.
VI. Koulumestari.
VII. Tanssiaiset.
VIII. Martta.
IX. Sarlakanpunainen pelakuuna.
I LUKU.
MARKUS ALEKSANDER MARKULIN SAA YLENNYKSEN.
Komea sukunimi, Markulin, oli suvussa ollut vasta muutaman vuosikymmenen. Hänen isoisänsä nimi oli Markus Markkula. Hän oli varakas maanviljelijä ja lähetti poikansa, Markus Viktorin, lähellä olevaan Viipurin kaupunkiin kouluun. Siellä annettiin pojalle uusi nimi, Marcus Victor Markulin ja hänestä tuli tämän kertomuksen sankarin, saarelaisvallesmannin isä, joka kohosi entisen koulukaupunkinsa yläalkeiskoulun lehtoriksi, ja kuoli nuorena ja jätti jälkeensä nuoren lesken, kaksi alaikäistä tytärtä ja pojan, Markus Aleksander Leopoldin, pienen eläkkeen, niin pienen, ettei se riittänyt kuin yhdeksi kuukaudeksi, vaikka vuodeksi oli tarkoitus riittää. Vanhimman lapsista, Markus Aleksander Leopoldin, oli siitä syystä keskeytettävä koulunkäyntinsä — toisethan eivät sitä olleet ennättäneet alkaakaan — ja etsiä työtä ja niin joutui hän moniksi vuosiksi palvelemaan erään vaatetavarakauppiaan puodissa myyjänä. Sisaret ja äiti, sekä vapaa-aikoinaan Markus Aleksanderkin, tekivät koruompeluksia erääseen muotipuotiin ja näin kerääntyi eläkkeen lisäksi rahaa niin paljon, että se säästäen riitti vuoden kaikiksi kuukausiksi.