Seuraavan yön ohjelman näytteli Kallu hyvin ja tuli aamulla saamaan ensi osan viikon kestävästä rangaistuksestaan — tuli ruoskittavaksi kuin koira. Vielä seuraavanakin aamuna tuli hän ruoskittavaksi, mutta Markus jätti hänet ja sanoi:
— Saat mennä, joutava! — En ilkeä sinua joka päivä ruoskia!
Niin vähällä ei Markus kuitenkaan päässyt.
Vielä samana kesänä ilmaantui uusi tapaus, joka aiheutti ruoskimisen, Kallun rikos, joka siinä määrässä kuohutti Markuksen mieltä, että hän nautti ruoskimisesta ja siitä, että sai viskata Kallun eteen pöydälle erokirjan perämiehen virasta.
Tapaus oli tämänlainen:
Oli jo elokuun loppupuoli.
Markus oli päättänyt järjestää luonaan juomingit tullivanhimmalle, luotsivanhimmalle ja molemmille loistonpäälliköille. Kaikki nämä olivat entisiä merikapteeneja, vallasväkeen kuuluvia ja siis miehiä, joiden kanssa Markus katsoi voivansa seurustella tarvitsematta peljätä varsin pahaa alentumista.
Kallun oli hän lähettänyt hakemaan juomatavaroita mantereelta, kaupungista.
Kallu oli lähtenyt aamulla varhain hyvän länsituulen puhaltaessa.
Oli laskettu, että hän ennättää samaa tuulta takaisin ennen iltaa.