Sen päätyttyä oli laivalla aamiainen, johon vallesmanni oli kutsuttu osaa ottamaan.
Sen aikana sanoi maakuntavanhin, Markukseen kääntyen:
— Vallesmannilla kai on kanslia ja arkisto järjestyksessä?
— Ilmoitan kunnioittavimmin, että muutamat viimeisimmät virkakirjeet —
— Niin niin — mutta yleispiirtein…
— Yleispiirtein — tyydyttävässä kunnossa — rohkenen sanoa, että olen tehnyt parhaani.
— No — ennätämmehän vielä nähdä. — Oikeastaanhan tämä oli puolittain huvimatka. Meidän olisi käytävä heti tämän jälkeen tarkastamassa tätä saarta noilta korkeilta vuorilta, sitten uinti tuolla ihanalla hiekkarannalla, sitten päivällinen, sitten parin tunnin lepo ja toivottavasti sen jälkeen meille jää hetkinen teidänkin osallenne, vallesmanni.
* * * * *
Olikin jo ilta käsissä, kun kokoonnuttiin vallesmannin pieneen kansliaan.
— Tämä on pieni soma huone!, lausui maakuntavanhin heti ja kun Markus alkoi levitellä kirjojaan ja papereitaan pöydälle tarkastettaviksi, lisäsi hän: Niitä me olemme nähneet kylliksemme kotona! Antakaa niiden olla! Me uskomme, että ne ovat kunnossa!