— Pyytäisin kuitenkin, että tuo tunnustus merkittäisiin tänne päiväkirjaan — jos rohkenen — muistoksi tästä käynnistä.
— Se käy kyllä laatuun!
Kirjoitettuaan päivämäärän ja nimensä kirjaan, kääntyi maakuntavanhin
Markuksen puoleen ja sanoi:
— No niin. Se on tapahtunut ja kun virallinen ohjelma on nyt lopussa, tahtoisin lausua sinulle, vanha veikko, että sinä olet ollut koko päivän liian juhlallinen ja hikoillut kovasti, varsinkin vuorilla kiipeillessämme! Mitä hittoa sinä olet tämänlaiseen helteeseen pukeutunut tuonlaiseen pukuun! Salli minun komentaa itseäsi: Vie nyt kiireesti tuo virkatakkisi, silakanvartaasi ja amiraalilakkisi vaatekaappiin ja pane kevyempää yllesi!
* * * * *
Vallesmannin luona syötiin illallinen.
Sen jälkeen siirryttiin puutarhapöydän ympärille.
Kesäillan hämärä oli jo laskeutunut yli meren ja saaren. Pelto-Kallu oli saanut tehtäväkseen koristaa puutarhapöydän lähin ympäristö värillisillä paperilyhdyillä, joita Markus oli hankkinut juhlatilaisuuksien varalta.
Kun vallasväki saapui pöytään, olivat lyhdyt jo sytytetyt.
Vaalean harmaana, kuulakkaan vihertävänä, vilkkui meri puiden välitse.
Ummikas kohahteli rantaan.