— Miina — onko kello vasta kuusi?
— On, kuusi on jo.
— Mene kutsumaan perämies tänne.
— Heti paikalla!
Perämies sai semmoisina iltoina istua vallesmannin luona puoleenyöhön.
Eräänä sellaisena iltana, kello yhdentoista ja kahdentoista välillä, molempien ollessa monien lasien jälkeen kohtalaisessa humalassa, sanoi perämies, osoittaen sormellaan lasioviseen arkistokaappiin, jonka eräällä laudalla näkyi kaksi kalloa.
— Ovatko nuo kaksi kalloa sieltä Viiristä?
— Sieltä ovat.
— Mitkä silloin yks kerta tuotiin…
— Niin.