— Mutta — "maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman" — eikös se laki olekaan! Mitäs sinä siihen sanot!
— Ei se tähän kuulu.
— Vai ei kuulu. Mutta minä sanon, että kuuluu! Minä en pelkää noita kalloja — älä sitä luule! — mutta minä sanon sinulle, että minä en tykkää, että ne ovat tuolla kaapin laudalla… Luulek sä etten minä uskaltaisi olla täällä yksin — hä?
— Ehkä…
— Mutta Simin Pokko ei uskaltaisi, eikä Sika-Hemma, siitä minä olen varma.
Kallu oli nyt rohkea, mutta selvänä ollessaan, niinpä samana iltanakin alussa, hän kauhulla kuvitteli, että hänen olisi vähäksikään aikaa jäätävä yksin tähän huoneeseen.
— Sanopas, Kallu, mitä varten sinä aina rupeat puhumaan noista kalloista?
— Mitä sinä oikeen tarkoitat? Luuleksä jotain tietäväs?
— Minähän sinulta juuri siitä syystä kysyin, kun en mitään tiedä.
— Asianlaita on sillä tavalla, vallesmanni, ettet sinä tiedä mitään.
Minä olen nyt humalassa — vai enkös ole?