— Olisi voinut minulle hullumminkin käydä. Olivat olleet kahden vaiheilla, potkiako minut kokonaan pois, vai lähettää saarelaisvallesmanniksi. Valikoivat minun onnekseni kahdesta pahasta vähemmän pahan.
— Saarelaisvallesmanniksi!
— Niin.
— Mene paikalla pyytämään, että saisit jäädä entiseen toimeesi.
— Rakas äiti! Ei se käy laatuun. Ja sitäpaitsi, minä saan suuremman palkan nyt.
Äiti rupesi itkemään.
— Minulle olet sinä itse kalliimpi kuin raha, sanoi hän. — Eläisimme kuinka köyhänä hyvänsä, kunhan pysyisimme yhdessä.
— Minä vien sinut mukanani, äiti!
— Ihan tuntemattomiin oloihin!
— Niin. Siellä on iso talo ja suuri puutarha ja hyviä ihmisiä.