— Tuoss' on toinenkin, jos yksi on mielestäsi liian vähä! Elä terveenä! Minulla on kiire nyt!
— "Kiire, kiire!" Niin ne kaikki sanovat! Kun tulevat uudestaan täällä käymään, ei niillä ole ensinkään kiire! — Onko minun nyt otettava tämä koko raha?
— Koko raha! Koko raha! Tuo toinen tupakkaa ja tuo toinen olueen tai kummapäin haluat! Tai molemmat tupakkaan, tai molemmat olueen, viinaan, samppanjaan, konjakkiin, rommiin — ihan mitenkä haluat! Mutta tänä iltana sinun on se poltettava tai ryypättävä minun onnekseni! Muista se! Ja nyt hyvästi Häyrynen, sinä ikuinen eteisten haltija täällä!
* * * * *
Markuksen äidin hämmästys ei ollut pieni, kun hän näki poikansa palaavan siihen aikaan päivästä kotiin.
— No — kysyi hän ihmetellen — mikäs sinut kotiin tuo tähän aikaan?
Mitä sinulle on tapahtunut?
— Minusta on tullut vallesmanni!, julisti Markus miltei huutaen ja pyöritti äitiään. — Hurraa äiti! Sinun ainoasta pojastasi on tullut vallesmanni!
— Vallesmanni!?
— Niin!
— No se ei ole paljon sinun ikäisellesi miehelle! Rakas Markus, sinä olet liian hitaasti edistynyt. Isävainajasi oli sinun ijälläsi jo nuorempi lehtori!