Perämiehellä oli täysi työ ennättää paistaa niin paljon haileja, kuin muut niitä söivät.
Tuskin kukaan muuta ruokaa muistikaan.
Heti aterian alussa oli vallesmanni julistanut, ettei täällä, Polynesiassa, saa kukaan käyttää muita kuin sormiaan hailien syönnissä, eikä kukaan saa hailia ruotia! Ruotineen ne on syötävä tai oltava tykkänään syömättä!
Perämies paistoi vartaan toisensa jälkeen.
Nauraen ajoivat toiset niitä suuhunsa — hailin toisensa perästä.
Kun aamiaisen jälkeen oli noustu ylös, nähtiin alkuasukashaapioiden luona liikettä. Eräs mies siellä liikkui ketteränä ja rupesi myös tähystelemään. Vähän ajan perästä hän katosi kallioiden taakse ja ilmaantui metsästä laperikolle, jota pitkin näytti kävelevän tännepäin. Sitten katosi hän taas louhikkoon ja ilmaantui kaikkien ihmeeksi suurten kivien päälle, josta laskeutui ketterästi alas leiripaikalle, töhnäsi hiukan oikealla peukalollaan kiiltävää lakkinsa nokkaa ja sanoi: "Hyvää huomenta!", johon vallesmanni kaikkien puolesta vastasi: "Jumala antakoon!" Sitten kulki hän miehestä mieheen, vallesmannista alkaen ja naisesta naiseen, kättelemässä, sanoen kättä antaessaan — oikeastaan vain sormen päitään, varovaisuudestako vai mistä, ehkä vain siksi, että se oli hänen, eikä suinkaan kaikkien polynesialaisten tapa: "Terveeksi", ja vallesmannille sen lisäksi: "Täällähän se on vallesmannikin itse —". Perämiehelle, jota hän piti niinkuin vertaisenaan, hän sanoi virolaisittain — se oli olevinaan leikkiä ja kukaties olikin! — "Tere tere! Kuidas käsi käib?" — "Tuossahan tuo menee, aina hiljakseen. Mitäs sinulle itselles kuuluu? Taidatte olla vihtametsässä?"
— Ei olla! — Sammaleess' ollaan.
— Sammaleessa?! Tähän aikaa vuotta!, ihmetteli perämies.
— Siellä meiän saaressa kun ei kasva enemmän lehmän sammaletta kuin vihtakoivujakaan. Täytyy, täytyy ruveta kulkemaan sammaleessa jo näin aikaiseen, kun on pitkien matkojen takaa kaikki kokoon haalittava. Sammaleess' ollaan tällä kertaa. Kyllä myö vihtakoivujakin etsitään. Yksi mies menikin jo kylään pyytämään lupaa vihtojen tekoon. Saa nähä antavatko luvan. Jos eivät anna, niin ei muuta kuin läkkä mantereeseen vihtojen tekoon. Tätä lehmän sammaltahan saa ottaa ilman lupaa mistä vaan —
— Niin saa — niin saa. Eikös panna tupakaksi! Perämies tarjosi tupakkakukkaroaan. Molemmat latasivat piippunsa, ensin polynesialainen ja sitten perämies. Nuotiosta ottivat he kekäleen, jonka hehkuvalla päällä sytyttivät nysänsä.