— Mitä te haastatte yht'aikaa lehmistä ja sammaleista?, kysyi eräs naisista.
— No mitä heistä erikseenkään haastaa, kun lehmänsammaleista kerran on puhe! — sanoi polynesialainen nauraen.
— Lehmänsammaleista!
— Niin. Taallasesta harmaasta ja karkeasta sammaleesta, jota kasvaa kallioilla ja joka on hyvänmakuista. Sitä myö saaralaiset syötetään lehmille. Ja hyvää se onkin! Lypsättää lehmiä, kun panee vähän suurusta sekaan. Kyllä tää perämies tietää! Kysykää vain siltä. Kyllä se tietää!
Sitten seurasi vilkas keskustelu saarelaislehmistä ja lehmänsammaleista.
Sen jälkeen kääntyi polynesialainen jälleen perämiehen puoleen, vei hänet vähän syrjään ja sanoi:
— Mitä sinulle itselles kuuluu? Taiat olla ollu terve?
— Johan sen kuulit. Mitäs minulle… Tervehän minä —
— Niin niin. — Vai ei kuulu mitään…
— Ei kuulu, ei kuulu.