Kussakin paikassa hän jää seisomaan tai istumaan, aivan niinkuin silloinkin, samalle paikalle, missä oli istunut tai seisonut Martan kanssa, ja hänestä tuntuu, että Martta on taas hänen mukanaan. Hän viipyy paikalla yhtä kauan kuin Martankin kanssa ja käy läpi kaikki keskustelut ja katselee Martan joka ainoaa kasvojen ilmettä ja hymykuoppien värettä, hatun reunan keinumista tuulessa ja kuuntelee hänen ääntään ja hopeanheleää nauruaan.
Hän käy soutelemassa siellä, missä on Martan kanssa soudellut ja tekee yhä vielä yhteisiä purjehdusmatkoja ja katsoo, ettei Pelto-Kallu, tuo tolvana, istu siihen paikkaan jahdissa, missä Martta istuu.
* * * * *
Hän koettaa syventyä asiakirjavihkoon niin hyvin kuin voi, mutta jo parin kolmen rivin perästä ajatus jättää lukemisen.
Lukekoot silmät!
Nuo ruumiilliset luontokappaleet, joilla ei nykyään parempaakaan katseltavaa ole!
Markus on sytyttänyt sikarin toisensa jälkeen ja antaa silmiensä kulkea riviltä riville, seurata leimoja, päivämääriä, diarionumeroita, pitkän pitkiä riitaisia selityksiä ja vastaselityksiä, allekirjoituksia, valtakirjoja, todistajien ja muiden vierasmiesten nimiä ynnä muuta, ja antaa ajatustensa vaellella siinä valtakunnassa, joka ei ole tästä maailmasta.
Koulumestari on kutsuttu auttamaan lausunnon antamisessa.
Hän on toimettomana kävellyt sinne tänne huoneessa, istuskellut ja odotellut, milloin neuvottelu alkaa. Markus on sanonut: "Olehan hiljaa! Minä vähän vielä silmäilen tätä asiaa. Älä häiritse!"
Koulumestari vetelee myös sikaristaan sankkoja savuja.