Auta armias taivasten Luoja!
Toinen tulee hänen valkamaansa kohti!
Keulavahtina seisoo molemmissa laivoissa mies, jolla on enträyskirveen piikin reikä ohimossa, ammottava, neliskulmainen.
Kallu on herätessään niin kauhuissaan, että värisee ja pelkää vuoteessaan ja pitelee vuoteen laidoista kiinni ja vapisee. Hän pelkää, että kuolema tulee hakemaan häntä siinä paikassa, omasta vuoteesta!
Vähitellen hän selviää ja huomaa, että se oli unta, mutta unta, jota kukaan saarelainen ei näe suotta.
Hän päättää olla lähiaikoina hyvin varovainen — aikoo myös varoittaa vallesmannia, mutta ajattelee sitten, että "Nähköön kukin itse unensa!"
* * * * *
Aamulla on Miina hakenut postin ja vie sen Markukselle.
Siinä on paksu pinkka virkakirjeitä, sanomalehtiä ja muuta yksityispostia.
Markus avaa virkakirjeistä tuoreimman.