Anna vielä tämä kerta anteeksi!
Kallu polvistuu soralle saraimen seinustalle ja rukoilee. Hän lukee "Isä meitää" ja "Herran siunausta", vähän kumpaakin, sillä kokonaan hän ei ole niitä koskaan valveillaankaan osannut.
Kaiken aikaa hän tuijottaa laivaan, joka täysin purjein kiitää maata kohti.
Jo kääntää laiva Vallesmannilan valkamaa kohti.
Kallu ilostuu siitä ja lopettaa rukoilunsa.
Vallesmannin valkamaan pakana menee kuin meneekin!
Sen se vie, vallesmannin, ja vieköön!
Mutta siinä se tappelu tulee, ja varmasti tulee!
Ei se vahva mies vähällä lähde. Iso se on mies ja vahva!
Kallu katsoo taas merelle ja kauhukseen huomaa, että laivoja onkin kaksi.