Se oli hänellä maata käydessä koijassa aina ja kun sille oli lukunsa lukenut, ei edes tarvittu tulta pitää palamassa. Ihan pimeässä voi nukkua!
Nyt kävi kuitenkin toisin.
Vaikka hän oli illalla lukenut lukunsa enträyskirveelle, tulivat yöllä unessa Viirin miehet hänen näkyviinsä seuraavalla tavalla:
Kallu näki unissaan mustan laivan, jolla oli purjeetkin mustat, tulevan mereltä maata kohti. Unissaankin Kallu on selvillä, mitä musta laiva tietää.
"Kenenkähän valkamaan se tuo tulee?", kysyy Kallu itsekseen.
Kallu on olevinaan rannassa oman saraimensa luona.
Kallu tietää, että tuollainen laiva on kuoleman laiva — tulee kutakin hakemaan tämän omasta valkamasta.
Kallu muistelee syntejään ja niitä on paljon.
Laiva tulee kohti!
Herra armahda!