Arkistokaapin, kirjoituspöydän ja nurkan väliin hän panee ison kasan tervattuja tuohia ja tervaksia ja niiden keskeen kynttilän, joka palaessaan lyhenee ja lopulta sytyttää tuohet ja tervakset ja nämä taas puolestaan talon. — — — Ajateltuaan asiaa, asetti hän kynttilöitä kaiken varmuuden varalta kolme, että jos yksi jostain syystä ei sytytä taloa, niin sytyttäähän toinen.
Kaikki on järjestyksessä.
Miinalle olisi asiasta oikeastaan ilmoitettava, ettei jää ensi yönä unissaan liekkien uhriksi, mutta suunnitelmaa ei sovi antaa sivullisten tiedoksi — ei osaksikaan. Sitä ei saa tuntea kukaan muu kuin hän itse! Muutoin voi kaikki epäonnistua ja hän itse joutua linnaan. Suoriutukoon Miina kuinka parhaiten osaa ja voi! Kullakin oma kohtalonsa!
Sopiva sää suosi häntä — länsituuli puhaltaa. Tuli ei pääse leviämään muuhun osaan kylää, kun tuuli painaa liekin ja kipunat merelle.
Jo aikaiseen iltapäivällä antaa vallesmanni Pelto-Kallulle määräyksen olla lähtövalmiina kello yksitoista illalla.
— Mihinkäs sitä… niin myöhään…
— Ei se kuulu sinulle!
Illalla peittää vallesmanni ikkunan huolellisesti, ettei hänen poissaollessaan mikään herätä epäluuloa. Pienintäkään rakoa tai reikää ei saa jäädä, josta valo näkyy ulos.
Hän tiivisteli ikkunaa ja kävi välillä ulkona tarkastamassa.
Lopulta oli kaikki kunnossa.