Hän muutti päätöstään myös Miinan suhteen, ainakin sikäli, että antaisi hänelle ajoissa tilaisuuden paeta tästä Sodomasta.
— Minä lähden tänä iltana matkalle, jolla viivyn muutaman päivän. Sinä Miina saat mennä ainakin kahdeksi päiväksi vanhempiesi luo — jos haluat.
— Mihinkäs minä tästä…
— No se on oma asiasi… Jää vain — paremmin talo tulee vahdittua.
Ennen lähtöään muistaa hän tuketa myöskin avaimen reiän makuukamariin vievästä ovesta.
Sitten hän sytytti kynttilät palamaan, otti käteensä pienen matkalaukun, joka sisälsi konjakkiputelin ja sikarilaatikon, ja läksi, huoaten itsekseen: "Työ tehty on!"
Eteisen puolelta hän kiersi oven lukkoon, pani avaimen taskuunsa, tunki paperia avaimen reikään, sanoi keittiön ovelta Miinalle "Hyvää yötä", ja alkoi pimeää rantakujaa kävellä satamaa kohti.
— Se on tehty, mikä tehty!
Hän pakenee talostaan kuin rikoksentekijä ainakin ja kuvittelee joka hetki, että juoni tulee ilmi.
Jahdin ankkuri nostetaan ja suunta otetaan itään pitkin kuutamoista syysyön merta.