Markus seisoi ikkunan pielessä ja soitti viululla sellaista, joka syntyy soitettaessa ja katoaa samalla.
Oli jo myöhä ilta.
Ketään vierasta ei talossa ollut, eikä ketään odotettu.
Äkkiä ilmaantui Miina salin ovelle. — "Siellä olisi keittiön portaissa vieras mies, joka pyrkii sisään." — "Kuka vieras?" — "Tuntematon." — "Vie minun virkahuoneeseeni. Minä tulen sinne heti."
Virkahuoneessaan löysi Markus tuntemattoman vallashenkilön.
Tapahtui hiljainen esittely. Senjälkeen pyysi Markus vierastaan istumaan.
Sitten syntyi pitkä vaitiolo — tai oikeastaan lienee vaitiolo kestänyt vain korkeintaan kymmenen sekunttia, mutta tuntui se pitkältä Markuksesta, joka odotti, että vieras rupeaisi selvittämään syitä outoon ilmaantumiseensa ja ennätti Markus sillä aikaa tehdä monta huomiota ja sepittää monta arvelua. Hän näki, että vieras on väsyneen näköinen, että hänen hiuksensa ovat pitkänpuoliset ja epäjärjestyksessä. — "Lienee joku karkulainen", ajatteli hän, mutta silloin jo alkoi vieras puhua:
— Tuntunee oudolta, että näin myöhään tänne ilmaannun. Pyydän anteeksi, jos olen jollain tavalla haitaksi ja poistun jälleen matkoihini, jos niin tahdotte. Tulin illan suussa saarelaispurjealuksella mantereelta ja neuvoivat kyytimieheni minut vallesmanninsa luo — täällä sanoivat parhaiten saatavan ruokaa ja yösijan —
— No — eihän tämä mikään majatalo ole — kylläkään —
Markus tarjosi sikarin ja he tupakoivat molemmat.