— No ei ole — en minä ainakaan ole kuullut. Pelto-Kallu oli jo saapunut paikalle, kuuli mistä on kysymys ja käyden istumaan penkin uloimpaan päähän, alkoi jutella:
— Vallesmanni ei taida tietääkään, että täällä ei ole tämän parempaa poliisia kuin minä. Mantereella on missä susivouti, missä jahtivouti, missä siltavouti — mistä tämä yksinkertainen saarelainen tietää miksi niitä missäkin sanotaan, mutta sen tiedän, että täällä saaressa on aina sanottu ja aina tullaan sanomaan poliiskonstaapelia ruununperämieheksi ja kyllähän vallesmanni sen taitaa jo tietää, että paperit siihen virkaan on minulla, että jos milloin tarvitsee apua missä asiassa hyvänsä muissakin kuin seilausasiassa, niin vallesmanni kääntyy vaan minun puoleeni.
— Sinulla taitaa olla monta virkaa sitten?
— No ei muuta kuin nämä kaksi — tai oikeastaan — onhan se kalastajanvirka kolmas ja talvella hylkeenpyytäjän virka neljäs — ja — jos milloin laivarikko sattuu, olisi minun päästävä sinne niinkuin muutkin saarelaiset.
— Katsotaanhan nyt ensin —
— Minun pitikin tulla vallesmannilta kysymään, että kun tässä taas viikon, parin, kolmen päästä ruvetaan käymään verkoilla, niin kyllä kai vallesmanni laskee minut kalastamaan.
— Jaaha — jassoo. Mitenkähän sen asian laita oikein on? — Kun sinä olet ruununperämies ja poliisi, on sinun oltava yöt päivät valmiina virkatoimeen —
— Ei täällä niitä virkatoimia ole — eikä tarvita — paitsi milloin vallesmanni tahtoo lähteä huvikseen purjehtimaan.
— Sinulla on virastasi palkka ja jokaisen on elettävä toimellaan —
— Jaa jaa, mutta sillä ei elä.