Kallu: Näin se kävi —
Sanna: Niinkuin sallimuksesta!!
Kallu: Mehän on riidelty ja haukuttu toisiamme läpi koko elämämme!
Sanna: Ei se mitään! — Paremmin osataan, kun ollaan opeteltu jo lapsesta. — Haukutaan eteenkin päin!
Kallu: Sitähän minä pelkäänkin! Mutta sovitaan nyt pois kaikki vanhat vihat ja aletaan uusi elämä.
— Sovitaan vain! Ainahan sitä sopia voi! Ei se maksa penniäkään!
— Kyllä se maksaa! Tämä on kallis sopimus — ei rakas ja kallis, vaan katkera ja kallis.
— Oletko sinä joka tanssin jälkeen raahannut tällä tavalla tytön metsään?!
— En — Jumalan kiitos! Nyt sen piti käydä näin ja totta vissiin se on
Jumalan tahto, että minun on naitava sinut.
Sanna kuiskasi niin hiljaa sisään päin hengittäessään, että Kallu sen töin tuskin kuuli ja niin suloisesti kuin se suinkin oli hänelle mahdollista: — Totta vissiin, ja niin oli heidän naimakauppansa päätetty.