Myöskin Ruuskerin vilkkuva tuli lännessä antoi paljon keskustelun aihetta.
Muisteltiin monia laivarikkoja, usein sinne käyneitä laivoja ja vielä useammin jo keskusteltuja juttuja, rantakäräjillä, häissä, ristiäisissä, kuntakokouksissa ynnä kaikkialla muissa sopivissa tilaisuuksissa, missä kaksi tai kolme tai useampi miehistä kokoontuu, satoja kertoja vatvottuja kaskuja Ruuskerin nahkalaivasta ja sen johdosta Viipurin linnassa talveaan viettäneistä nahkojen varkaista, mutta siitä paikasta, johon oltiin pyrkimässä, nimittäin Viiristä ja sen laivarikoista ei tänä yönä puhuttu mitään, sillä kaiken aikaa oli Pokon mielessä ajatus, että Kallulla ja niillä Viirin kahdella vainajalla olisi jotakin välien selvittelyjä.
Hyvänen aika!
Kuka sen tietää!
Ei kukaan mitään tiedä.
Ei kukaan ole mitään ääneen arvellut ja mitä omassa sydämessään luulee ja epäilee, se on parasta pitää salassa.
Molemmat juttelivat vilkkaasti, ettei tarvitsisi olla ääneti ja ajatella niitä Viirin vainajia. — Tulevat vielä vastaan hiihtäen kuin suksilla pitkin ummikkaiden mäkiä, tai liihoitellen kuin siivillä, kepeinä ja äänettöminä, tähän jahdin kannelle — ja sen ne tekevät, jos niitä mainitaan.
On sitä tapahtunut yhtä ja toista ennenkin!
Pokko ennätti kyllä ajatella niitäkin — nimittäin Viirin vainajia, tai oikeastaan Eljaksen Matti-vainaata, joka niistä oli jotain tietävinään ja aina humalapäissään oli sanonut Pokolle: "Tahok'sä että Pelto-Kallusta ei tulisi perämiestä? Tahok'sä!? Hä! Minä annan sinulle asehen käteesi, jolla kun isket, niin Pelto-Kallu ei tule tänään eikä huomenna, eikä sinä ilmoisna ikänä istumaan ruununperämiehenä! Tahok'sä!? Ase — minulla on ase ja sinä saat sen minulta, saat jumalaut sinä aseen minulta, jolla kun kamahutat, niin polvillaan rukoilee Pelto-Kallu sinulta armoa! Viirissä makaa kaksi miestä ja ne tietävät jotakin ja mitä ne tietävät, sen tiedän minä, ja jos sä tahdot siitä aseen, niin sen minä totta jumal'aut sinulle annankin!", mutta niin oli jäänyt aina Matti-vainaalta kysymättä, mikä se ase oli.
Pelto-Kallu ennätti myös, muun puheen ohella, ajatella tällä tavalla: "Kuulehan Simin-Pokko! Sinä olet tietävinäsi jotain! Annahan kun sysään sinut mereen — 'Puomi hutaisi!' — sanon minä vallesmannille, kun se tulee kannelle ja kaipaa kolmatta miestä."