— No hyvä. Vanno siis minulle, että sinun puheesi silkistä oli leikkiä!
— Sen olen valmis vannomaan vaikka lakituvassa!
— Et siis tuonut minulle mitään?
— En.
— Etkä kenellekään toisellekaan?
— Mitä?
— Ähä, joko pelästyit? Äitisi sanoi, että sinulla oli silloin kotiintulossasi kirstussasi hyvin kaunis silkki. Kenelle sinä sen toit?
— Eupelle.
— Eu-pel-le!
— Niin.