— No — onhan siinä sitten tuo naapurin Euppe.
— Naapurin Euppe! Olek'sä ihan hullu!
— Jaa — jos et sinä häntä nai, niin nain minä!
— Ha ha ha ha — älähän uhkaile! Ei se tässä auta mitään!
Tämän keskustelun aikana oli Juuso loikoillut koijassaan ja Mikko istunut lähellä kamiinaa keittämässä iltapäiväteetä. Juuso lopetti keskustelun sanomalla Mikolle:
— Lopeta jo nuo naimapuheesi, ja katso, eikö se tee jo ala valmistua!
— Valmista on. Nouse vain juomaan! — Kyllä minä puhemieheksi rupean. Sano vain, milloin on tarvis, niin kyllä tämä poika on valmis sinulle kosimaan vaikka omaa morsiantaan.
Mikko otti pöytäkaapista kolme mukia ja sokeriastian ja asetti ne pöydälle, kaataen höyryävää teetä kuhunkin mukiin.
Vaikka kello olikin vasta kolme, alkoi meripöllyn vuoksi jo niin hämärtää, että täytyi sytyttää rasvalamppu palamaan. Samoin sytytettiin kompassilamppu peränpitäjää varten.
Tuntia myöhemmin selveni meripölly niin paljon, että voitiin nähdä oman saaren loistot ja ohjata alus niiden johdolla satamaan.