Kosimisesta ei kuitenkaan tullut sinä talvena mitään.
Tansseissa Juuso kuitenkin kävi tavallista useammin ja tapasi niissä
Eupen joka kerta.
Eräänä iltana maaliskuun lopulla läksi Juuso tanssien päätyttyä saattamaan Euppea kotiin.
Euppe sattui kävelemään yksin, joka oli harvinaista. Tavallisesti häntä seurasi joukko poikia ja tyttöjä.
Kuu paistoi korkealla taivaalla.
Juuso joudutti askeleitaan, mutta Euppe joudutti myös — hän jo miltei juoksi.
— Minne sinulla on kiire!, huusi Juuso.
— Sinua pakoon — hihihi, nauroi Euppe ja alkoikin tosissaan juosta.
Kilpajuoksu jatkui typö tyhjiä kujia pitkin Eupen kotiportille asti. Siinä sai Juuso siepatuksi hänet kiinni ja he jäivät portille seisomaan sylitysten.
Kovan juoksun vuoksi oli molempien hengitys nopeaa. Kului pitkä aika ennenkuin kumpikaan alkoi puhua. Lopulta sanoi Euppe: