— Elämisen ja olemisen oikeudella! — Hän tunnusti minulle kaikki.
— Kaikki?
— Niin — kaikki. No, taaskin sinä hätkähdit, ja kuitenkin sanoit äsken, ettei sinulla ole mitään tekemistä Santran kanssa.
— Mitä hän tunnusti? Sano!
— Hän itki.
— Eihän se ole mikään tunnustus.
— Vai ei ole! Hänellä siis sinun luullaksesi olisi kyllä ollut puhuttavaakin — soo'o! No, koska en saanut kuulla sitä Santralta, haluaisin nyt kaiken — kai-ken — kuuletko! — kai-ken!! — kuulla sinulta itseltäsi, muuten saa meidän väliltämme kaikki loppua tähän. — No?
Juuso tunsi Eupen lämpöisen vartalon nojaavan itseään vasten ja kuuli korvassaan Eupen kuiskauksen:
— Suutelitko sinä häntä?
— En.