Juuso oli myöskin jo heti samana aamuna, ennen Mikon tuloa, kertonut kosinnastaan vanhemmilleen. Hänenkin äitinsä oli tullut kyyneliin asti liikutetuksi sekä sanellut: "Jo onkin aika saada miniä taloon, kun minä olen käynyt näin vanhaksi ja olen näin heikko ja kivulloinen." — Hänellä nimittäin oli vakava sydänvika — niin olivat sanoneet lääkärit sekä Haminassa että Loviisassa, samoin kuin Viron Rakveressakin. Hän oli lihava ja hengästyi vähästä, maaten usein sairaana, vallan vuoteen omana. — Juuson isä taas oli heti ruvennut laskemaan, paljonko Euppe toisi taloon rahaa — paitsi vaatetavaraa — sekä havainnut, ettei ainakaan vähempää kuin seitsemäntuhatta. "No, se on hyvä se! Ei tämän saaren tytöistä yksikään toinen toisi sitäkään. Parhaat ehkä tuhannen tai pari! Sinulla on hyvä silmä raha-asioissa, Juuso, — mutta Anteruksella on vielä parempi: hän nai kokonaisen laivaston kolmimastoja parkkilaivoja, kaupunkitalon ja maatilan! Siinä on poika, se Anterus! — No — Jumalan siunausta toivotan sinullekin, poikani Juoseppi!" — Juhlallisemmissa tapauksissa nimitti isäukko Juusoa aina Juosepiksi, ja siitä sai Juuso ymmärtää, että hän tällöin oli isälleen mieliksi.
Kellon käydessä yhdeksää saapuivat Juuso ja Mikko Eupen kotiin, ja heidät saatettiin heti itsensä Jyrin kammariin, jossa tämä istui raamattuaan lukien.
— Hyvää huomenta! lausuivat molemmat, niin Juuso kuin Mikko.
— Jumal'antakoon, vastasi Jyri, ollen olevinaan kuin ei tietäisi koko asiasta mitään. Jumal'antakoon, Jumal'antakoon! Mitäs sitä nuorille miehille kuuluu?
— Mitäpäs tässä, sanoi Juuso, — pitää vain niin kovia länsituulia, ettei laske meitä matkalle.
— Länsituulia pitää, länsituulia pitää. Mutta minä luulen, että vielä se ennen keskiviikkoa vetää tuulen myötäpäivää pohjoiseen, ja sehän se olisi teillekin sopiva tuuli, vai mitä?
— Niin olisi. Kunhan nyt vaan kääntyisi.
Jyrillä oli kaapissaan aina varastossa, paitsi hyviä juomia, myöskin hyviä sikareja. Hän kaivoi laatikon esille, asetti sen avonaisena pöydälle ja sanoi:
— Pankaapas tupakaksi, miehet! Siinä taitaa vielä olla muutama oikea havannalainen — sen 'Hilda'-laivan muistoa.
— 'Hildan!? — Sehän kävi tähän Alttarkallioon, muisteli Juuso sytyttäessään sikaria.