— Sinä voit jos vaan tahdot! Sinä et välitä minusta.
— En voi. Ajattele, että minulta on kulunut neljä viikkoa hukkaan —
— Hukkaan!
— Älä nyt tahallasi väärennä asiaa. Minulle ovat nämä neljä viikkoa olleet yhtä kalliit kuin sinullekin, mutta ymmärräthän sinä, ettemme me voi elää, jos minä jään kaikiksi ajoiksi kotiin sinun luoksesi. Ja tuleehan pian pitkä talvikin. Silloin saamme olla enemmän yhdessä. Ja jos sinua minun poissaollessani peloittaa, tai sinun on ikävä, niin voithan muuttaa jo huomenna isän ja äidin kammariin makaamaan. Minä käyn puhumassa siitä äidille jo heti tänä iltana. Hän on vielä keittiössä. Tai menkäämme molemmat!
He menivät äidin puheille ja tämä ilmoitti ajatelleensa samaa asiaa.
— Enhän minä sinua yksin olisi jättänyt makaamaan, vaikka olisit itse niin tahtonut. Johan nyt! Niin kauan kuin Juuso on pois kotoa, saat sinä nukkua meidän kammarissamme.
Juuso läksi matkalle tiistaiaamuna ja palasi kotiin vasta myöhään syksyllä, joulukuussa, jolloin jaala vedettiin talviteloille.
* * * * *
Tiistai-iltana, Juuson lähtöpäivänä, tuli Eupen isä, vanha Matsedän Jyri, Heikkilään. Voi kuinka Euppe oli iloinen! Hän vakuutteli isälleen vakuuttamasta päästyäänkin, että hänestä tuntuu kuin ei hän olisi nähnyt isää vuosikausiin. — "He he he", nauroi isä ja taputti tytärtään hartioille, — "kyllä sinä vielä totut! Kyllä sinä vielä totut."
Jyrillä oli asiaa Hinterikille ja hänet johdatettiin kammariin.