— Niin! Tallinnasta! Ja sitten: Nanna Narvan kaupungista.
— Nanna Narvan kaupungista. Mikä on nanna, äiti?
— Nanna on äidin äiti. Hän on jo kuollut. Ja sitten: Tuo saiat sarvelliset…
— Mitä saiat sarvelliset on?
— Sarvisaijaa se on. Eikös Selma muista? Sellaista pullaa, johon on leivottu sarvet. Sitähän enot aina tuovat Miinalle ja Selmalle Virosta.
— Tuokos isä Selmalle sarvisaijaa?
— Ei. Ei isä tuo Selmalle koskaan mitään. Ei välitä Selmasta eikä Miinasta eikä äidistä, mutta enot tuovat kun tulevat kotiin. Ne tuovat aina lapsille tuomisia.
— Eikös isällä ole rahaa?
— On sillä, mutta se ei välitä. Isä on paha.
— Anna äiti minulle sarvisaijaa! — Ei isä ole paha.