— Ei äidillä nyt ole sarvisaijaa.
— Selma tahtoo!
— Mutta äidillähän ei ole, etkö sinä kuule, hyvä lapsi!
— Mutta Selma tahtoo ja Miina tahtoo!
— Kun enot tulevat, niin ne tuovat Selmalle sarvisaijaa ja sepikköjä ja mesileipiä Virosta, ehkä jo huomena tulevatkin.
— Mutta Miina tahtoo nyt!
— Kuulehan, äiti opettaa toisen, paremman luvun. Kuuntele nyt tarkkaan, että opit:
'Niin minä kotona kasvoin, kuin putki palolla kasvaa: Orjat survoi, orjat jauhoi, palkolliset verkot suori, minä aitassa lepäsin alla viien villavaipan, päällä kuuen korvatyynin. Menin aittahan mäelle: Särjin siellä nisukakun sivalsin sian lihoja, siihen vielä voita päälle. Myytiin minä Myyrilähän, Myyrilän pojan puolisoksi. Pani anoppi jauhamahan. Tuli anoppi katsomahan halko haapanen käessä, jolla löi, ennenkuin käkesi.'
— Ei Selma tahdo sitä oppia.
— Voi, kunpa ei sinun, lapsi parka, koskaan tarvitsisikaan oppia sitä!