Euppe meni Selman kanssa keittiöön.
Siellä oli Miina kuorimassa perunoita päivälliseksi.
Perunain kuoriminen oli Miinasta aina vaikeaa työtä. Eupen tullessa sisään hän sanoi:
— Äiti, voi kun kasvaisi maassa kuorittuja perunoita!
Euppe: Niin. Täytyypä muistaa sanoa virolaiselle, että hän kylväisi maahan ensi keväänä kuorittuja perunoita.
Vielä samana iltana saapui Juuso kotiin. Molemmat lapset juoksivat riemuhuudoin häntä vastaan. Selma, isän tyttö, huusi:
— Isä, toitko sinä sarvisaijaa?
— Toin, toin lapseni! Isä tulikin nyt Virosta ja toi paljon hyvää, sarvisaijaa ja muuta.
Illalla oli taas koko perhe koolla tuvassa. Euppekin on paremmalla tuulella ja lapset ovat iloisia syöden sarvisaijaa. Miina istuu äitinsä sylissä, Selma isänsä.
Yht'äkkiä Selma alkaa itkeä.