— Mitä sinä itket, Selma?
— Kun kissa raapasi minua poskeen ja siitä tuli verta — uhuuu…!
— Tänäänkö?
— Ei. Siitä on jo kauan… uu uu —. Silloin oli vielä kesä — uu-uu…
— Itkitkö sinä silloinkin?
— En — uhuu uhuu…
— Mikset sinä silloin itkenyt?
— Kun ei — uhuu — isä ollut kuulemassa. — Oletko sinä nyt kauan kotona, isä?
— Olen. Koko talven.
— Sitten en minä itke koko talvena. — Entä ensi kesänä?