— Isävainaja mainitsi loppuhetkinään, että meidän olisi joskus käytävä setää katsomassa ja ottamassa selvä, puuttuuko sedältä mitään sekä antamassa rahaa aina määräajoin niin paljon kuin setä tarvitsee. Sitä varten me nyt olemme tänne tulleet.
— Turha matka se sitten oli. Älkää sitä varten tulko koskaan. En minä ole minkään puutteessa. Minä tulen hyvin toimeen. Muilla asioilla voitte kyllä täällä käydä, jos teitä huvittaa, mutta älkää pitäkö surua rahasta tai muusta senkaltaisesta. Minulla on kaikkea yllin kyllin.
— Meillä on täällä mukanamme setää varten yksi viskipullo — tuomisiksi. Ainakin voi setä sen meiltä ottaa.
— No, se kyllä käy. Viskipullo ei ole mitään sellaista, mitä ei toinen voisi ottaa toiselta. Kiitos vaan!
Pojat katselivat pihaa eri puolilta. Nähdessään aitanovien päällä laivojen nimilautoja, huudahti nuorempi pojista: "Kuinka jännittävää olisi kuulla noiden kaikkien historiat!"
Tultiin eräänkin aitan luo, jonka päätyseinään oli tervalla piirretty noin puolen sylen korkuisilla kirjaimilla:
Piru.
Pojat kysyivät, mitä se merkitsee.
— Mitä lienee tullut kirjoitelluksi — ennen nuorempana. Kun vanhemmat ihmiset kertoivat, että siinä olisi joskus asunut piru, niin minä otin kerran ja tervasin siihen sen oman nimen, jotta osaisi mennä sinne minne pitääkin, eikä tulisi ihmisten asuntoon. He he! Uskoivat ennen, että on piru. — Pyytäisinhän minä teidät sisällekin matalaiseen majaani, mutta on jo näin myöhä, ja kun sattui vielä niin hullusti, ettei ole teetä eikä sokeria kotona, ja puotikin on jo kiinni.
— Ei sedän tarvitse mistään huolehtia. Ei meillä ole aikaakaan nyt tämän enempää. Me olemme matkalla Narvaan ja sieltä Viipuriin.