Juuso nähtiin makaavan vuoteessaan kädet ristissä yli rinnan. Hänen kasvoillaan oli autuas hymy.
Huoneessa oli viskinhajua.
Euppe huomasi viskipullon ja sanoi:
— Humalassa makaa joutava, ja on jättänyt lampun palamaan koko yöksi.
Onpas sillä nyt rahaa!
Miina oli ennättänyt sillä aikaa isänsä vuoteelle. Hän ravisteli isää, mutta huomasi pian, ettei tämä enää elänyt.
— Herra Jumala! Isähän on kuollut!
Euppe tuli tarkastamaan miestään.
— Juonut on joutava itsensä kuoliaaksi. Voi sinä kurja!
— Älä rakas äiti sano isästä enää sillä tavalla! Isähän on kuollut.
— Sanon minä!