Hänen huomionsa kiintyi pöydällä oleviin papereihin. Hän luki ne ahmien. Sitten hän kumartui pöytää vasten, itki ääneen ja huusi:
— Voi hyvä Jumala! Enhän minä sitä tiennyt! Voi hyvä Jumala! Voi hyvä
Jumala!
Vähitellen hiljeni hänen äänensä ja sammui lopulta kokonaan.
Kun äkkiä tuli täydellinen hiljaisuus nousi Miina ja meni puhuttelemaan äitiään. Hän kysyi: "Äiti, mikä sinun on?" — mutta huomasi, ettei äiti ei enää hengittänyt — hän oli jättänyt tämän maailman.