Myös Eskon Mikko ja Sepän Jere tulivat miltei Hinterikin kintereillä.
Mikko ja Jere viskasivat tavaransa jollaan.
Vanhaa Hinterikkiä käteltiin jäähyväisiksi. Sitten odotettiin sopivaa laineiden väliaikaa ja kun se tuli, lykkäsivät nuoret miehet jollan luisumaan alas teloilta, hyppäsivät ketterästi itse samalla jollaan ja keinuivat jo monen sylen päässä aalloilla ja alkoivat soutaa kohti jaalaa.
Kuu nousi juuri silloin koillisesta ja peittyi vähän ajan perästä pilviin.
Jaalan ankkurikela alkoi kilkattaa ja purje toisensa perästä avautui ja jaala käänsi keulansa etelään, kiertääkseen ensin maan eteläkärjen ja ottaakseen sitten suunnan etelälounatta kohti.
III.
Eskon Mikko, joka oli levännein, istui helmarissa. Hänellä oli turkit päällä ja karvalakki päässä, sillä yö oli kolea.
Juuso ja Sepän-Jere valmistautuivat makuulle. Kajuutan pöydällä paloi rasvalamppu. Kamiinassa paloi tuli kajuutan lämmittämiseksi.
— Kylmää on jo tuuli, sanoi Juuso vetäessään saapasta jalastaan.
— Johan tuo on se aikakin, sanoi Jere.