— Nyt en totisesti haluaisi mennä, mutta minun täytyy. — Minä olen ajatellut sinua koko päivän —
— Koko päivän!
— Niin.
— Mitä tuo nyt on — yksi päivä!
— Minä ajattelen nyt muinakin päivinä — aina.
— Ajattele vain, mutta älä ajattele silkkihuivia ja muita hullutuksia.
Se on kerralla sanottu!
Santra ravisti Juuson käsiä ja jatkoi:
— Mene vain merelle, kun et halua totella minua ja mene minun onnellani — tai uppoa meren pohjaan!
Sitten hän riistäytyi kokonaan irti ja juoksi lyhtyineen sisään Juuson ennättämättä enää sanoa hänelle mitään.
Vähän ajan perästä tulla kompuroi rantaan lyhty kädessä vanha Hinterikki itsekin katsomaan poikansa lähtöä ja olemaan apuna, minkä voi.